Sulje lomake
Mistä palveluista olet kiinnostunut?
1/5
Millainen on budjettisi?
2/5
Millainen on projektisi toiveaikataulu?
3/5
Kerro hieman yrityksestäsi.
4/5
Anna vielä lopuksi yhteystietosi.
5/5
Kiitos, olemme vastaanottaneet tarjouspyyntösi. Olemme teihin yhteydessä pian!
No voe perehana. Jotain meni nyt kyllä vikaan. Jos ongelma toistuu uudelleen, soita suoraan Laurille numeroon: +358 40 844 6805.
Lauri Keinänen

Väärin ymmärretty luovuus

Olet varmasti huomannut kuinka koulumaailmassa ihmisiä jaotellaan eri ryhmiin? “Tuo on se nörtti” tai “tuo on se liikunnallinen tyttö” taikka on “tuo se musikaalinen kaveri”. Ja aina lopulta löytyi se “luova tyyppikin”.

On totta, että jokainen ei ole liikunnallinen. On myöskin totta, ettei jokainen ole ns. “nörtti” tai musikaalisesti lahjakas, mutta luova voi olla ihan jokainen. Se ei ole vain se yksi tyyppi, joka kuviksen tunnilla osasi piirtää upeita, lähes fotorealistisia henkilökuvia hiilikynää ja highlitereita käyttäen. Hän oli taiteellisesti lahjakas, ei pelkästään luova. Sillä ihan jokainen meistä on omalla tavallaan luova.

Mitä luovuus sitten on?

Ihan ensiksi meidän tulee ymmärtää miten luovuus määritellään. Luovuus on uusien ja mielikuvituksellisten ideoiden muuttamista todellisuudeksi. Sille on ominaista kyky nähdä maailma uudella tavalla, löytää piilotettuja kaavoja, luoda yhteyksiä näennäisesti toisiinsa liittymättömien ilmiöiden välille ja luoda ratkaisuja. Siihen liittyy kaksi prosessia: ajattelu ja tuottaminen.

Jos tämän määritelmän kuultuasi ajattelet insinöörejä, jotka kehittivät Internetin, olivatko he luovia? Tai jos ajattelet Henry Fordia, jolla oli visio kulkuneuvosta tai Wrighting veljeksiä, jotka uskoivat ihmisen kykenevän hallitsemaan ilmatiloja, taikka Cornelius Drebbeliä, joka näki ihmisen taittavan välimatkoja sukellusveneellä, olivatko he luovia? Aivan ehdottomasti. Mutta oliko heistä kukaan taitava piirtämään tai tuottamaan kuvituksia? Mitä luultavimmin eivät.

Luovuus ulottuu kuvataidetta ja insinöörityötä pidemmälle.

Kun Leonidas da Silva hämmästytti jalkapallofaneja ikonisella saksipotkullaan, oli hän luova. Mainittakoon kuitenkin, että Leonidasta pidetään vain yleisesti saksipotkun kehittäjänä vaikka hän itse antoi siitä kunnian Petronilho de Britolle, ja kertoi itsensä vain parannelleen alkuperäistä versiota. Olipa asia niin tai näin, tämä oivallus oli luovuutta.

Kun joku keksi ensimmäisen kerran yhdistää ikonisen kombon, pianon ja sähkökitaran toisiinsa musiikkikappaleessa, oli se luovuutta. Tai kun oopperalaulaja tajusi laulutyylinsä sopivan myös metallimusiikin kanssa, oli se niin ikään luovuutta.

Nämä edellä mainitut ovat vielä harvinaisen moderneja esimerkkejä luovuudesta. Kun ihminen 400 000 vuotta sitten keksi tulen (tai lähteestä riippuen 200 tuhatta – 1.7 miljoonaa vuotta sitten), oli se maailmaa mullistavaa luovuutta ja aikaansa nähden aivan hillitöntä luovuutta. Tietenkin tuohon aikaan ennen ensimmäisen liekin syttymistä ei edes osattu kuvitella tulta. Puhumattakaan siitä mitä tulen tekeminen vaatii. Ensimmäistä liekkiä pidetään edelleen todennäköisemmin vahinkona, sillä tulen luominen on varsin monimutkainen prosessi. Tulen tekeminen kuitenkin vaatii jonkinlaista polttoainetta, olipa se nestemäistä tai kiinteää, happea ja tarpeeksi lämpöä tai jonkin muun sytykkeen.

Tietenkään näitä asioita ei voitu vielä tuolloin tietää. Ja tästä syystä ensimmäinen liekki on varmasti ollutkin vahinko. Siitä huolimatta se on pystytty toistamaan. Joku jossakin osasi hakata oikeanlaisia kiviä toisiinsa tai kierittää keppiä käsien välissään synnyttääkseen tarpeeksi kitkalämpöä, joka sytyttää riittävän kuivan heinäkeon. Se on ollut käsittämätöntä luovuutta.

Jos vielä ajattelet, että sinä et ole luova ihminen, olet väärässä. Myös sinä olet keksinyt jotakin luovaa omilla aivoillasi. Olet nähnyt jonkin asian toisin kuin joku muu tai osannut yhdistää asioita eri tavalla luodaksesi jotakin uutta. Olipa se kuinka pieni seikka tahansa.

Luovuus ei myöskään tarkoita sitä, että kaikkien ideoiden pitäisi vain putkahtaa päähän. Tämä on itseasiassa jopa mahdotonta. Ihmisen mielikuvitus on rajallinen – emme kykene kuvittelemaan uutta väriäkään, sillä joko se on mahdotonta tai meidän aivomme ja silmämme eivät ole tarpeeksi kehittyneitä sen havaitsemiseksi. Sen sijaan pystymme yhdistelemään jo olemassa olevia tietoja toisiinsa, joista kykenemme muovaamaan jotakin, jota ei ole ennen ollut. Ideat saattavat syntyä vahingossa, jolloin pyrimme toistamaan niitä ja toistamisen jälkeen alamme kehittämään niitä. Se on jokaisella sisimmässään oleva taito kyetä yhdistämään aikaisemmin opitun tietomme, oivalluksemme, inspiraatiomme, informaatiomme ja kaiken muun mielessämme jo olemassa olevan uudeksi kokonaisuudeksi. Sir Richard Bransonilla on mantra, A-B-C-D, “Always Be Connecting the Dots”. Tämä mielestäni kulminoi hyvin sen, mistä luovuudessa on kyse; pisteiden yhdistämisestä toisiinsa.

Luovuuteen voi myös oppia.

Vain harva syntyy luovaksi neroksi ja itseasiassa luova nerokkuus on jo aivan oma aihealueensa. Luovuutta voi kehittää muun muassa assosiaatioharjoituksilla, kyseenalaistamalla kaikkea jo oppimaansa ja tietämäänsä, tarkoituksenmukaisella asioiden tarkastelulla eri perspektiiveistä, verkostoitumalla uusien ihmisten kanssa ja jakamalla ajatuksia sekä oivalluksia sekä kokeilemalla yritys-ja-erehdys -taktiikalla.

Mielenkiintoisinta luovuudesta tekee sen, että vasten työympäristössä olevien esimiesten yleistä uskomusta, mitään ei synny kiireestä. Itseasiassa mitä kiireisempi deadline, suurempi paine tai kovempi stressi, sitä vähemmän luovia tunnumme olevan. Vuonna 2002 suoritetussa tutkimuksessa, jossa analysoitiin 9000 ihmisen luovuutta suhteessa työperäiseen stressiin havaittiin, että mitä suurempi stressi ja kiireempi aikataulu henkilöillä oli projektin toteuttamiseen, sitä vähemmän luovia he olivat. Mitään luovaa ei synny pakon alla. Ei kirveellä uhaten tai aseella osoittaen. Luovuus on parhaimmillaan silloin, kun emme edes yritä. Kun suljemme tietokoneen, lopetamme työt ja menemme ulos pitkälle kävelylle ajatellen jotakin aivan muuta, saattaa nerokkain idea putkahtaa kuin kirkkaalta taivaalta. Luovuus vaatii aikaa ja tilaa, sekä ennen kaikkea stressitöntä mieltä, joka saa ailahdella aiheesta toiseen ilman päämäärää löytäen ratkaisun alitajunnan syövereistä. Luovuus vaatii passiivista alitajunnan työtä.

Lapsena luovuus on ollut meille helppoa. Puusta pudonneesta oksasta on syntynyt niin timanteilla koristeltuja keppihevosia kuin liekehtiviä miekkojakin. Lapsena emme anna rationaalisuuden haitata ajatteluamme. Ehkä avain oman luovuuden löytämiseen löytyykin oman lapsenmielisyyden kipinöittämisestä.